Mitä kuuluu Kyralle?

4.6.2014

Kyra Kyrklund ja olympiaratsu Max. Kuva SRL/Ulla Lindgren Fagerholm
Kyra Kyrklund ja olympiaratsu Max. Kuva SRL/Ulla Lindgren Fagerholm

Maailman huippunimiin lukeutuva kouluratsastaja ja valmentaja Kyra Kyrklund ja ruotsalainen kenttäratsastusvalmentaja Jan Jönsson nimettiin historialliseen tehtävään ensimmäisiksi ratsastustaidon apulaisprofessoreiksi Uppsalan maataloustieteelliseen yliopistoon huhtikuussa 2011. Pesti oli alun perin kolmivuotinen, ja nyt sitä on päätetty jatkaa edelleen kolme vuotta.

Kyrklund haluaa vaalia työssään ratsastukseen liittyviä klassisia perinteitä, jotka ovat kulkeneet taitajilta eteenpäin ja kehittyneet vuosisatoja. Toisaalta häntä kiinnostaa uusin tieto ja kehitys sekä asioiden yhdistäminen poikkitieteellisesti.

- Ratsastuksen opetuksessa ja valmennuksessa on tärkeää vaalia vanhoja, perinteisiä taitoja, mutta samalla kehittää myös uusia metodeja. Ruotsalaisilla on kahdessa eri oppilaitoksessaan koulutuspohjassa lieviä eroja sekä eri näkemyksiä asioiden tekemisestä.  Olen yrittänyt inspiroida heitä kokeilemaan eri asioita sen sijaan, että pidetään tiukasti kiinni yhdestä tavasta, Kyrklund kertoo.

- Teoria on hyvä asia, mutta se on kuitenkin vain osviitta minne päin kulkea. Kun kirjoitin aikanaan kirjani, halusin tehdä sen oikeasta elämästä, kun useimmat ratsastuskirjat perustuvat ideaaliin ratsastajasta ja hevosesta. Elämässä on harvoin mustaa tai valkeaa, on harmaan eri sävyjä. Sama pätee ratsastukseen, jos ajatellaan että kaiken pitää olla koko ajan sataprosenttisen täydellistä, tuloksena ei ole onnellinen ratsastaja tai hevonen.

Ratsastuksen psykologia kiinnostaa

- Joskus 90-luvulla psykologian merkitystä ei juurikaan ajateltu urheilussa, mutta suomalaiset olivat liikkeellä tässä asiassa aika aikaisin. Seppo Heino puhui mentaaliharjoituksista jo 80-luvulla silloisessa SLU:n valmentajakoulutuksessa. Minulle oli ahaa-elämys, miten ihminen oppii ja lähdin pohtimaan edelleen sen soveltamista hevosen oppimiseen.

- Automatisoinnin merkitys on suuri. Kun rakennetaan uutta tietä, se on ensin kuin pieni polku, johon verrattuna vanha opittu tapa on kuin moottoritie. Uutta polkua pitää kulkea ja toistaa aivoissa niin kauan, että siitä muodostuu vanhaa vahvempi reitti.

 Uusia mahdollisuuksia – ja haasteita!

Ratsastusurheilun mahdollisuudet ovat muuttuneet, kun esimerkiksi urheiluhevosten kapasiteetti on kasvanut.

- Kouluratsastus kehittyy koko ajan, ja meillä on nykyään paremmat hevoset, jotka on jalostettu nimenomaan kouluratsastusta varten. Myös varusteet ovat muuttuneet, satulat olivat 1950-luvulla aivan toista kuin nykypäivän satulat, jotka antavat ratsastajille ihan uusia mahdollisuuksia vaikuttaa hevoseen, Kyrklund huomauttaa.

Nykyään puhutaan paljon siitä eläinten hyvinvoinnista ja mm. siitä, mitä kilpahevosilta voidaan pyytää.  

- Kun tavat ja tyylit muuttuvat, kouluratsastusmaailman pitää ohjata urheilua siihen suuntaan mihin halutaan mennä. Esimerkiksi aikoinaan puolet GP-hevosista eivät edes pystyneet tekemään piaffea ja passagea, jolloin piti katsoa enemmän tekniikkaa. Myöhemmin kun hevoset paranivat teknisesti, niiltä haluttiin enemmän jäntevyyttä, mutta samalla jännitys tuli mukaan peliin. On olemassa on hyvä jännitys, mutta myös negatiivinen, missä hevonen on ahdistunut. Tämän takia on tärkeätä suunnata katseet harmoniaan, Kyrklund näkee.

 - Meidän pitäisi keskustella enemmän harmoniasta ja päättää mitä se on. Minun mielestäni se on sitä, että hevosta ei tarvitse jatkuvasti pyytää tai pakottaa, vaan se kantaa lennokkaasti ja joustavasti itse itsensä ratsastajan antamassa raamissa käden ja pohkeen välissä.

 Kyrklund uskoo, että valtaosa kilpahevosista voi hyvin ja ne tekevät työnsä mielellään.

- Hevosmaailmassa on kuitenkin myös todella suuria epäkohtia. Esimerkiksi jos kaikki hevosista välittävät suuntaisivat energiansa siihen, että pitkät teuraskuljetukset Euroopassa lopetettaisiin, se saataisiin varmasti aikaan, hän sanoo.

 Kyrklundin kemoterapiahoidot käynnistyneet

Parhaillaan Kyrklund taistelee Englannissa rintasyöpää vastaan. Lääkärit pitävät paranemista erittäin todennäköisenä, mutta sitä ennen edessä ovat raskaat solumyrkkyhoidot. Kyrklund sai toisen kemoterapiansa maanantaina.

- Tämä kerta tuntui helpommalta, kun tiesi mitä odottaa. Ensimmäisen hoidon jälkeinen viikko oli aika raskas, seuraava jo parempi ja kolmas viikko melkein normaali, paitsi että olin väsynyt. Olen pystynyt ratsastamaan vähän, viime perjantaina ja lauantaina jopa kaksi hevosta, Kyrklund kertoo – puhelimitse ratsastuskentän viereltä valmentamasta tavoitettuna.

SRL:n tiedote