Arvostelunäkökohtia

Siirtyminen hyvään pysähdykseen takaosa aktiivisena istunnan ja pohkeiden avulla. Hyvä pysähdys on edellytys onnistuneelle peruutukselle ja liikkeelle lähdölle pyydetyssä askellajissa
Erinomainen pysähdys tasan kaikilla jaloilla ja takaosa selvästi alla hyvässä muodossa kuolaimella kevyellä kädellä
Erinomainen ilmava sulkutaivutus, joka on näyttävä liike oikein suoritettuna
Hyvä ja ilmava avotaivutus kootulla hevosella
Kaunis harjoitusravi hyvässä muodossa
Lisätty laukka hyvässä muodossa
Hyvä vapaa käynti, hevonen on irtonainen ja hakeutuu eteen-alas
Lisätty ravi, hevonen voisi venyä hieman paremmin edestä
Kaunis piruetti, ratsastaja saisi pysyä suorempana
Puhdas käynti on selkeästi nelitahtinen. Tässä selvä passikäynti, josta arvosana on korkeintaan 4 eli ala-arvoinen liike
Huonossa muodossa kuolaimen takana ja suu pahasti auki

ARVOSTELUNÄKÖKOHTIA

SRL:n julkaisu 1975 (SRC/Ruotsi 1970)

 

Kouluratsastusesityksen arvostelussa on tärkeää, että tuomitaan ennakkoluulottomasti ja ilman etukäteisasenteita. Arvosana annetaan niiden virheiden ja hyvien puolien perusteella, joita ratsukko liike liikkeeltä esittää. Arvostelussa on otettava huomioon vain kulloinenkin suoritus. Aikaisemmat esitykset eivät saa vaikuttaa arvosanaan.

Lähtökohtana useimpien liikkeiden arvostelussa ei saa olla niiden suorittamisen tarkkuusaste eli muodollinen täsmällisyys vaan:

A) Hevosen liikkeiden vapaus, puhtaus, säännöllisyys, tahdinmukaisuus ja lennokkuus, sekä

B) Ratsastajan ja hevosen yhteistyön keveys, vapaus, pehmeys ja harmoonisuus liikkeitä suoritettaessa.

Toisin sanoen jokaisen liikkeen arvostelun perustana on hevosen liike, apujen läpimeno (peräänanto), irtonaisuus ja tottelevaisuus. Täsmällisyyden - niin tärkeää kuin se onkin - tai sen puuttumisen tulee yleensä vaikuttaa ainoastaan esitettävän liikkeen ajatellun perusarvosanan nostamiseen tai laskemiseen. Joissakin tapauksissa saattaa kuitenkin yksinomaan puuttuva täsmällisyys olla riittävä syy ala-arvoisen numeron antamiseen.

Vaativissa ja vaikeissa luokissa on niinikään otettava huomioon hevosen kyky yhä suurempaan kokoamisasteeseen ilman, että liikkeelle ja peräänannolle asetetuista vaatimuksista tingitään.

Seuraavassa esitetään esimerkkejä tavallisimmin esiintyvistä perus-, mutta myös enemmän tai vähemmän muodollisista virheistä. Esimerkeissä käsitellään hevosen liikettä ja apujen läpimenoa.


Paikalla

Sisäänratsastus ei tapahdu suoralla linja etu- ja takajalat samalla uralla.

Siirtyminen pysähdykseen aloitetaan joko liian aikaisin tai liian myöhään seurauksena liian monta väliaskelta ja liian raju siirtyminen.

Asettuminen pysähdykseen tapahtuu vinosti ja se korjataan liian hitaasti tai sitä ei korjata ollenkaan. Siirtyminen pysähdykseen tapahtuu niin puutteellisin avuin, että hevosen takaosa ei ole riittävästi alla tai sen etujalat jäävät luotiviivan taakse. Hevonen ei seiso tasan kaikilla neljällä jalallaan ja ne eivät ole parittain toistensa tasolla. Vaadittava korjaus suoritetaan liian hitaasti tai sitä ei suoriteta ollenkaan.

Hevonen ei seiso - edes silloin kun ratsastaja on irroittanut toisen käden ohjista - tarkkaavaisena, liikkumatta, antaen niskasta perään, turpa hieman luotiviivan etupuolella, pyrkien jatkuvasti eteen kuolaintuella, vaan vilkuilee jommalle kummalle puolella tai alaspäin, usein samanaikaisesti kuolaimen yllä tai alla ja enemmän tai vähemmän selvästi pyrkii taaksepäin, jolloin seurauksena joskus on jalkojen siirtyminen.

Ratsastaja ei suorita pientä peräänantoa pysähtymishetkellä, jolloin hevonen sen sijaan, että tarvittaessa korjaisi asentoaan yhdellä tai kahdella askeleella eteenpäin, joutuu astumaan taaksepäin, siirtäen usein yhtä, pahimmassa tapauksessa molempia takakavioitaan.

Ratsastaja katsoo - joskus jopa kumartuen eteen tai sivulle - missä määrin asentoa tarvitsee korjata sen sijaan, että mahdollinen korjaustarve olisi tunnettava ja tarvittaessa saatava selville huomaamattomalla vilkaisulla hevosen lapoihin.

Ratsastaja ei istu hiljaa vaan irroittaa istuntansa hetkeksi satulasta ikäänkuin korostaakseen, että nyt ollaan valmiita

.
 Käynnissä

Siirtyminen käyntiin ei tapahdu vaadittavalla pehmeydellä eikä täsmällisyydellä. Käynti ei ole puhdas, säännöllinen eikä tarmokas, vaan enemmän tai vähemmän passiin vivahtava, epävarma tai kiireinen hevosen ottassa viimeksi mainitussa tapauksessa joskus raviaskeleita (tahditus).

Koottu käynti ei erotu riittävästi tavallisesta käynnistä - muun muassa siten, että hevosen ryhti on korkeampi ja se antaa niskasta perään askelpituuden lyhetessä samalla kun jalkojen liike tulee voimakkaammaksi (takakavioiden on astuttava etukavioiden jäljen taakse), vaan se suoritetaan siten että ryhti ja peräänanto ovat riittämättömät askeleen lyhentyessä mitättömän vähän ja siten, että liike suoritetaan käytännöllisesti katsoen vain tempoa hidastamalla.

Keskikäynti suoritetaan ilman kyllin pehmeää tuntumaa hevosen suuhun eteenpäinpyrkimyksen ja askelpituuden ollessa puutteelliset (takakavioiden on astuttava etukavioiden jäljen edelle).

Lisätty käynti suoritetaan liian kiireisesti ja ilman riittävää askelen pituutta, vapautta ja lepovaihetta (takakavioiden on astuttava selvästi etujalkojen jäljen edelle), usein johtuen siitä, että ratsastaja virheellisesti ajaa hevosta eteen epätahdissa tai liian voimakkaasti ja jatkuvasti koko käynnin ajan.

Vapaassa käynnissä hevoselle ei anneta vaadittavaa täydellistä vapautta, jotta se voisi ojentaa päänsä ja kaulansa tai se ei käytä oikealla tavalla saamaansa vapautta venyttäen askeleitaan (takakavioiden on astuttava etukavioiden jälkien edelle) ja liikkeelle ominainen psyykinen ja fyysinen rentoutuminen ja irtonaisuus kärsivät.

Ravissa

Siirryttäessä raviin hevonen ei ole kuolaintuella, jolloin takajalat alusta alkaen jäävät jälkeen haitaten pehmeyttä ja tasapainoa. Virhe johtuu usein liikkeen puutteellisesta valmistelusta.

Harjoitusravissa hevonen ei anna niskasta periksi pehmeästi eteenpäin pyrkien kuolaintuella ja on joko kuolaimen yllä tai alla lähinnä takaosan liikkeen ollessa jännittynyt ja kulmikas ja askeleen laahaava.
Siirryttäessä koottuun raviin ei käytetä puolipidätettä (käsi-, pohje- ja painoapujen vuorovaikutus) siten, että hevosen takajalat astuisivat enemmän alle, ryhti kohoaisi sekä kimmoisuus ja lennokkuus (selän käyttö eli "schwung") lisääntyisivät, vaan pääasiassa liian suurin kiinnijäävin ohjasottein, jolloin "koottu ravi" esitetään vain tempoa hidastamalla jalansiirron sitäpaitsi usein muuttuessa liitäväksi ja siis virheelliseksi.

Keskiravi on joko liian voimaton (ilman tarvittavaa takaosan työskentelyä ja lavan vapautta siten, että hevonen olisi tasapainossa vailla jännitystä) tai myös liian aktiivinen mikä haittaa jalkojen ojentumista ja lyhentää askelpituutta.
Lisätyssä ravissa hevonen ei liiku tälle liikkeelle tyypillisesti vapaammassa muodossa eteenpäin pyrkien, käyttäen selkäänsä (schwung) ja jännittämättä mikä on edellytyksenä mahdollisimman suuren jalkojen ojentamisen (liito) ja askelpituuden aikaansaamiseksi. Sen sijaan hevonen kulkee kiireisesti askelen ollessa toisinaan epäsäännöllinen tai epäpuhdas (useimmiten takajalat) takaosan työskentelyn ollessa riittämätön (laahaavat takajalat) tai etujalkojen liikkeet ovat liian korkeat (ilmaan lyövät) viimeksimainitun johtuessa usein liian korkeasta ja ajoittain jopa taaksepäin vaikuttavasta hevosen tasapainoa ja harmoniaa haittaavasta kädestä.


Laukassa

Siirtymistä laukkaan (laukan nostoa) ei valmistella riittävästi esim. lähes huomaamattomin puolipidättein. Sitä vastoin laukan nosto tapahtuu hevonen "liian pitkänä", minkä takia takajalat jo alusta lähtien jäävät laahaamaan ja hevonen tukeutuu kädelle eikä kulje tasapainossa. Hevosen tulee olla tottunut laukannostoa valmistelevaan työskentelyyn. Valmistelu ei saa pelottaa eikä hermostuttaa sitä.  Pelko tai hermostuneisuus johtuvat usein väärästä koulutustavasta.

Hevonen asetetaan myös suoralla uralla sisään (laukan suuntaan) ja laukan nosto tehdään liian voimakkaasti ja liian takana vaikuttavalla ulkopohkeella, josta seuraa poikittaminen ja laukannosto tapahtuu kahdella uralla.

Ratsastaja katsoo alas hevosen sisälapaan ja kallistaa ylävartalon sisään- ja eteenpäin, minkä vuoksi ulkopohje irtoaa ja hevonen nostaa usein väärän laukan.

Harjoituslaukassa hevonen ei anna perään niskasta eikä kulje irtonaisena ja tasapainossa vaan on niskasta jäykkä ja kulkee tukien liian kovaa kuolaimeen enemmän tai vähemmän etupainoisena, laahaavin takajaloin, epäpuhtain tai epäsäännöllisin jalansiirroin (nelitahtinen laukka tai pyrkimys sellaiseen).

Koottuun laukkaan siirrytään ilman riittävää käsi-, pohje- ja painoapujen vuorovaikutusta (puolipidätteet) niin, että saataisiin aikaan voimakkaampi takajalkojen allevienti korkeampi ryhti sekä lisääntyvä keveys ja lennokkuus (schwung). Sitä vastoin siirtyminen tapahtuu etupäässä liian voimakkain ja kiinni jäävin ohjasavuin, mistä johtuen kootun laukan sijasta esitetään vain tempon hidastus korkeakaulaisella takajalkojaan laahaavalla hevosella.

Keskilaukka esitetaan joko liian laimeasti, ilman lisääntyvää takajalkojen työskentelyä, kasvavaa askelpituutta, irtonaisuutta ja tahdikasta tasapainoa, joiden tulisi olla luonteenomaisia tälle liikkeelle. Sitä vastoin se suoritetaan liioitellun hätiköidysti, mikä vaikuttaa haitallisesti rauhallisuuteen, tahdikkuuteen ja askelpituuteen.

Siirtyminen lisättyyn laukkaan tapahtuu liian äkkinäisesti hevosen joskus karatessa ratsastajan käsistä ilman, että sille annetaan tilaisuutta rauhallisesti, tahdikkaasti ja kevyellä kuolaintuella asteittain lisätä   takajalkojen työskentelyä, joka yhdessä vapaan muodon kanssa saa aikaan tälle liikkeelle tunnusomaisen suurimman mahdollisen askelpituuden.

Lisättyyn laukkaan siirrytään ilman riittävää käsi-, pohje- ja painoapujen vuorovaikutusta (tarpeen vaatimia toistuvia puolipidätteitä) niin, että tasapaino ja tahti säilyisivät, vaan suhteettoman voimakkailla ja kiinni jäävillä käsiavuilla sekä liian voimakkaalla ja liian takana vaikuttavalla ulkopohkeellä houkutellaan hevonen painautumaan kädelle, vaihtamaan laukka tai työntämään takaosa uran sisäpuolelle.

Vastalaukassa hevonen kulkee suorallakin uralla asetettuna tai sitä ei kaarevalla uralla aseteta sisäänpäin (laukan suuntaan) tai ulospäin ja kaarevalla uralla hevonen suoristettuna tai pahimmassa tapauksessa asetettuna ulospäin (pois laukan suunnasta), Vastalaukassa hevosen tulee kaarevalla uralla olla asetettu laukan suuntaan eikä kulkusuuntaan.

Liian voimakkaasti vaikuttava sisäohja (laukan puoleinen) ja riittämättömästi vaikuttava ulkopohje - varsinkin siirryttäessä suoralta uralta kaarevalle - aiheuttaa usein hevosen siirtymisen niin sanottuun ristilaukkaan.

Hevonen ei ylipäänsä esitä sellaista sulavuutta, pehmeyttä, tarkkaavaisuutta ja kuuliaisuutta, jota edellytetään tahdikkaalta ja tasapainoiselta vastalaukalta.


Käännökset ja voltit

Liikettä ei valmistella puolipidättein, joilla asetusta ja taivutusta helpotettaisiin, vaan vaadittava liike aloitetaan usein suoralla hevosella asetuksen ja taivutuksen tullessa parhaassa tapauksessa jälkeenpäin liikkeen pehmeyden ja harmoonisuuden sekä voltin pyöreyden, säännöllisyyden ja koon kärsiessä. Seurauksena on, että hevonen tällöin liikkuu usein kahdella uralla (takaosa ulkona).

Täyskäännös etuosalla ei tapahdu askel askeleelta siten, että sisätakajalka astuisi ulkotakajalan edestä ristiin, vaan puutteellisen liikettä säännöstelevän ja vastaanottavan ulkopohkeen takia hevonen karkaa sisäpohkeen vaikutuksesta.

Hevonen taipuu liikaa ja astuu sivulle myös etujaloilla osittain puutteellisen liikettä säännöstelevän ulko-ohjan takia, osittain puutteellisen liian takana vaikuttavan vastaanottavan ulkopohkeen takia.

Hevonen astuu käännöksessä taaksepäin tai eteenpäin pidättävien ja eteenpäin ajavien  apujen (kädet, pohkeet) yhteistoiminnan puutteen takia.

Hevonen suorittaa käännöksen kiertävän sisäetujalan ympäri, mikä johtuu riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä.

Täyskäännös takaosalla ei tapahdu askel askeleelta siten että ulkotakajalka astuisi sisätakajan edestä yli, vaan se tapahtuu epätasaisesti ja nykien, mikä johtuu johtavan sisäohjan ja liikettä säännöstelevän vastaanottavan sisäpohkeen riittämättömästä vuorovaikutuksesta.

Takaosa työntyy ulos käännöksessä johtuen puutteellisestä säännöstelevästä ja vastaanottavasta ulko-ohjasta ja ulkopohkeesta taikka epäselvästä tai väärin käytetystä painoavusta.

Hevonen astuu käännöksessä taaksepäin tai suorittaa sen kiertävän sisätakajalan ympäri, mikä johtuu riittämättömästä eteenpäinpyrkimyksestä ja siihen liittyvästä takajalkatyöskentelyn riittämättömyydestä.


Peruutus

Sen paremmin pysähdyksessä ennen peruutusta kuin peruutuksen kaikissa vaiheissakaan hevonen ei pyri eteenpäin pehmeästi kuolaintuella ryhdin ja peräänannon niskassa säilyessä. Tästä voi seurauksena että:

   - hevonen aloittaa itse peruutuksen odottamatta ratsastajan apuja tai
   - hevonen peruuttaa vastahakoisesti joko kuolaimen yllä suorin takajaloin ja jäykin nivelin nykäyksittäin tai se peruuttaa       kuolaimen alla äkkinäisesti ja ratsastajan avuista välittämättä enemmän tai vähemmän rynnäten taaksepäin.

Molemmissa tapauksissa peruutus saattaa sitäpaitsi tapahtua vinosti jompaan kumpaan suuntaan. Lisäksi askelmäärä saattaa olla liian pieni tai suuri mikä usein johtuu samanpuoleisten ja diagonaaliapujen puuttuvasta ja sopivasta vuorottaisesta käytöstä tai epätahdissa annetuista avuista. Puutteellisin avuin suoritetun pysähdyksen jälkeen - takaosa ei ole alla - hevosta ei saada peruuttamaan ilman välivaiheita.


Pohkeenväistö

Suoritettaessa pohkeenväistöä radan pitkältä sivulta toiselle hevonen ei liiku kuten pitäisi sulavassa ja tasaisessa tempossa mahdollisimman tarkaspi pitkän sivun suuntaisena koko ohjelmassa määrätyn matkan, vaan liike aloitetaan virheellisesti vasta 1-2 hevosenmittaa siitä pisteestä josta se olisi tullut aloittaa.

Hevonen ei liiku pitkän sivun suuntaisena vaan takaosa joko laahaa huomattavasti jäljessä (tavallisinta) tai se on hiukan edellä. Ensin mainittuun virheeseen liittyy usein taipunut kaula. Virheet johtuvan yleensä  sisä- ja ulkoapujen puuttuvasta vuorovaikutuksesta ja liian yksipuolisesta sisäapujen käytöstä tai yksinkertaisesti puutteellisesta eteenratsastuksesta.
 

Avo- ja sulkutaivutus eli taivutusväistöt

Sulkutaivutuksessa diagonaalilla (koko rata leikkaa) hevonen ei liiku luokan vaikeus- ja kokoamisasteen vaatimukset huomioon ottaen sopivassa tempossa lähes pitkän sivun suuntaisena, vaan takaosa laahaten perässä (tavallisinta) tai hiukan edellä. Ensiksi mainittuun virheeseen liittyy  usein riittämätön asetus ja laahaava sisätakajalka. Virheet johtuvan yleensä sisä- ja ulkoapujen (sisäohjan ja ulkopohkeen) riittämättömästä yhteisvaikutuksesta sekä sisäpohkeen riittämättömästä eteenpäin ajavasta vaikutuksesta. Liike suoritetaan sitäpaitsi usein liian nopeassa tempossa, jolloin kokoaminen vaikeutuu ja koko liikkeestä tulee jonkinlainen "pohkeenväistö, jossa asetus on liikkeen suuntaan".

Sulkutaivutuksessa (vastasulkutaivutus) ja avotaivutuksessa kaviouralla (keskihalkaisijalla) on poikitus joko liian pieni tai liian suuri, eikä kuten pitää:

-    sulkutaivutuksessa (vastasulkutaivutuksessa) on ulkotakajalan ja sisäetujalan välin edestäpäin katsottuna oltava noin 15 cm
-    avotaivutuksessa on sisätakajalan ja ulkoetujalan liikuttava samalla uralla.
 

Laukanvaihdot askeleessa

Laukanvaihdoissa niin yksittäisissä kuin sarjavaihdoissa hevonen ei liiku kuten pitäisi antaen niskasta perään sekä pehmeällä ja kevyellä kuolaintuella eteenpäin pyrkien, rauhallisessa, sulavassa ja tahdikkaassa laukassa. Sen sijaan se liikkuu:

 -   liian kovalla kuolaintuella pyrkien liiaksi eteen, rajusti ja jännittyneesti
 -   liian vähäisellä tuella, riittämättömällä eteenpäinpyrkimyksellä laukan ollessa nykivä eikä riittävän matkaavoittava

Syynä on usein, ettei hevonen ole kyllin irtonainen ja suora, ettei liikettä ole valmisteltu puolipidätteellä ja sitä seuraavalla eteenajolla, että ratsastaj-a nojaamalla eteenpäin häiritsee hevosen tasapainoa tai liian suurin avuin häiritsee hevosta taikka väärällä hetkellä annetuilla avuilla saa hevosen ymmärtämään ne väärin. Seurauksena voi myöskin olla että hevonen ikäänkuin pysähtyy vaihtoa suorittaessaan-en hyppää tasajalkaa takajaloillaan, kääntyy tai heittää takaosan sivulle.
 

Passage

Passagessa hevonen ei liiku peräänannossa niskasta ja tukien kevyesti kuolaimiin siten, että sen raviaskeleessa, joka on korkea, lennokas (schwung), tahdikas, diagonaalisesti säännöllinen, on liitovaihe. Sen sijaan se tukeutuu virheellisesti liikaa kuolaimiin, usein selkä laskettuna, mistä seuraavat matalat etujalkojen liikkeet ja laahaava takaosa. Askel voi myös olla epäsäännöllinen. Epäsäännöllisyys ilmenee useimmiten takaosassa. Edelleen hevonen voi polkea epäsymmetrisesti siten, että toinen diagonaaliparin jaloista irtoaa maasta tai painuu maahan vähän ennen toista. Seurauksena voi olla myös liitoravi ilman selän toimintaa.

Siirtyminen passagesta piaffiin ja piaffista passageen ei tapahdu rauhallisesti, pehmeästi ja tahdikkaasti sekä niin että kadenssi (schwungi+tahti) säilyy. Sen sijaan siirrytään enemmän tai vähemmän epäsäännöllisin väliaskelin, mikä johtuu siitä että hevonen passagesta piaffiin siirtyessään käyttää virheellisesti "suurta vaihdetta". Tämä johtuu yleensä puutteellisesta peräänannosta, irtonaisuudesta ja tottelevaisuudesta.
 

Piaffe

Piaffissa hevonen ei liiku

-    Peräänannossa
 -   Pehmeällä ja kevyellä kuolaintuella (otsa ja turpa silmän kautta vedetyllä luotiviivalla)
 -   Takaosa hieman laskeutuneena ja
 -   Tahdikkaasti, diagonaalisesti säännöllisin raviaskelin paikallaan siten että etenkin etujalkojen liike on korkea.

Sen sijaan hevonen

    Tukeutuu liiaksi kuolaimiin ja on joskun kuolaimen yläpuolella tai
    Ei tukeudu riittävästi kuolaimiin ollen ajoittain kuolaimen alla

mistä on seurauksena puutteellinen takajalkojen alleastuminen tai vastaavasti etujalkojen alleastuminen tai vastaavasti etujalkojen (alle asetetut etujalat) ja takajalkojen (liian pieni tukialusta) liiallinen alle astuminen.

Seurauksena voi myös olla että hevonen liikkuu etenkin takajaloilla epäsäännöllisesti, vaappuu puolelta toiselle, tai liikkuu ilman minkäänlaista liitovaihetta, jolloin hevosen etujalat "iskevät" tai sen takaosa "liimautuu", tai sitten hevonen liikkuu eteen- tai taaksepäin - viimeksimainittu on vakava virhe.

Piruetissa

    Hevosella ei säily eteenpäinpyrkimys, tahti ja laukkarytmi
    Se ei ole asetettuna niskasta sisäkyljen antaessa perään
    Eikä se ole pehmeästi ja kevyesti kuolaintuella pyörähtäessään noin kahdeksalla yhtä suurella askeleella sisätakajalan ympäri.

Sen sijaan:
    Se on usein väärin asetettu ja kuolaimen yllä tehden riittämättömän määrän kiireisiä laukkahyppyjä joskus vaihtaen takajaloilla tai
    Tekee myös takaosalla pienen voltin (vähäisempi virhe kuin ed.) tai
    Ratsastaessaan piruettiin ratsastaja käyttää liian voimakkaasti tai liian takana vaikuttavaa ulkopohjetta ja hevonen liikkuu kahdella uralla tai
    Piruettia suorittaessaan ratsastaja nojaa ylävartalollaan sisään ja eteenpäin laiminlyöden joka askeleella tarpeellisen istunnalla ja ristillä suoritettavan tahdikkaan eteenajon ja hevonen suorittaa liikkeen liian nopeasti (heittäytyy ympäri) tai yleensä piruetin loppuosalla siirtää ulkotakajalan ulos- ja/tai taaksepäin ja
    Ratsastettaessa ulos piruetista voivat liian voimakkaat ja äkkinäiset eteenajavat avut aiheuttaa tasapainottoman siirtymisen.